Jokainen seksityöläinen varmaan tietää ne miehet, jotka tulevat sisään eteiseen vähän kumarassa, kalliit nahkakengät jalassa, katseessa jotain viipyilevää ja arkaa.
Sellaiset miehet tulevat onnettomista parisuhteista. Kasvoilla tuikkivat lempeät, mutta yksinäiset silmät, kädet koskettavat hitaasti ja kiireettömästi, kuin iho olisi kaupan kalleinta posliinia.
Minun luonani kävi tänään sellainen, hieman yli neljäkymppinen herrasmies, joka maksoi 1,5 tunnin tapaamisesta. Sovimme hinnan hieman alakanttiin, sillä hän ilmoitti jo viestissään, haluavansa pääasiassa vain hieroa minua. Hellyin laskemaan hintatasoani muutaman kympin.
Mies tuli, siistissä sinisessä kauluspaidassaan, näytti vähän myyrältä paksujen silmälasiensa takana. Puhuimme eteisessä pitkään. Sitten siirryimme sänkyyn ja hän hieroi mua puoli tuntia. Tämän jälkeen hän halusi katsoa kun tyydytin itselleni orgasmin ja pyysi sitten käsihoitoa. Kesti vajaa viisi minuuttia ja mieheltä lensi lastit.
Tässä vaiheessa 1,5 tunnin ajastamme oli kulunut 45 minuuttia, josta itse olin tehnyt "töitä" ehkä kolme ja puoli minuuttia. Kysyin, mitä hän haluaisi tehdä seuraavaksi. Myyrämies näytti uniselta, kutsui minut kainaloonsa ja kertoi tarinoita sairaasta vaimostaan ja töistään, ulkomaanmatkoistaan ja yksinäisistä illoistaan kotona. Kuuntelin hiljaa.
Mies puki lopulta päälleen, kun aikaamme oli jäljellä vielä 30 minuuttia, ja kiitteli kovasti ihanasta, vieraanvaraisesta ja aidosta persoonastani ja katosi rappukäytävän hämärään. Jäin miettimään, miten ankeissa ja rakkaudettomissa parisuhteissa ihmiset kituvatkaan vuodesta toiseen.
Laskin setelit lompakostani ja tunsin syyllisyyttä siitä, että olin taas satoja euroja rikkaampi vain siksi, että joku yksinäinen sielu tuolla jossain halusi tuntea tunnin ajan toisen ihmisen läheisyyden ja ihon. Uskomatonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti