perjantai 6. toukokuuta 2016
Hui, mikä hiljaisuus
On ollut aika hiljaista blogirintamalla, mutta syystäkin.
Laitoin hetkeksi työhommat taka-alalle ja keskityin painamaan loppuun kevään viimeiset opinnot. Olen elänyt törsäilemättä, mutta myös ihanan rennosti. Ei ole tarvinnut pitkään aikaan katsoa, onko tili miinuksella, ennen kuin on tehnyt jotain repäisevää hetken mielijohteesta. Olen elänyt, piru vie! Täysillä!
Tänään pääsin viimein työnteon makuun ja korkkasin perjantaini pienellä 500 euron bonuksella. Ei enää ahdista kurkata tuohon pieneen peltipurkkiin, jossa säilytän rahojani. Nyt se on taas täynnä. Olen tyytyväinen.
Toivon saavani viikonlopulle niin paljon keikkaa, että saisin ainakin tonnin säästöön. Kiikutan rahat ensimmäisen kerran tililleni, interrail-reissuani varten. Samalla kun kirjasin ylös keikkoja kalenteriini, kuuntelin puolikorvalla äidin hermostunutta puhelua siitä, miksi kukaan lähtisi köyhänä opiskelijana tuhlaamaan viimeiset rahansa ulkomaille. Olin hiljaa. En oikein tiennyt mitä sanoa. "Äiti, tienaan päivässä kolme kertaa enemmän sinä", "Äiti, olen prostituoitu", "Äiti voitin tonnin lotossa!". Mikään ei oikein kuulostanut hyvältä, joten annoin hänen olettaa, että olen edesvastuuton tytär.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti