Jokainen seksityöläinen varmaan tietää ne miehet, jotka tulevat sisään eteiseen vähän kumarassa, kalliit nahkakengät jalassa, katseessa jotain viipyilevää ja arkaa.
Sellaiset miehet tulevat onnettomista parisuhteista. Kasvoilla tuikkivat lempeät, mutta yksinäiset silmät, kädet koskettavat hitaasti ja kiireettömästi, kuin iho olisi kaupan kalleinta posliinia.
Minun luonani kävi tänään sellainen, hieman yli neljäkymppinen herrasmies, joka maksoi 1,5 tunnin tapaamisesta. Sovimme hinnan hieman alakanttiin, sillä hän ilmoitti jo viestissään, haluavansa pääasiassa vain hieroa minua. Hellyin laskemaan hintatasoani muutaman kympin.
Mies tuli, siistissä sinisessä kauluspaidassaan, näytti vähän myyrältä paksujen silmälasiensa takana. Puhuimme eteisessä pitkään. Sitten siirryimme sänkyyn ja hän hieroi mua puoli tuntia. Tämän jälkeen hän halusi katsoa kun tyydytin itselleni orgasmin ja pyysi sitten käsihoitoa. Kesti vajaa viisi minuuttia ja mieheltä lensi lastit.
Tässä vaiheessa 1,5 tunnin ajastamme oli kulunut 45 minuuttia, josta itse olin tehnyt "töitä" ehkä kolme ja puoli minuuttia. Kysyin, mitä hän haluaisi tehdä seuraavaksi. Myyrämies näytti uniselta, kutsui minut kainaloonsa ja kertoi tarinoita sairaasta vaimostaan ja töistään, ulkomaanmatkoistaan ja yksinäisistä illoistaan kotona. Kuuntelin hiljaa.
Mies puki lopulta päälleen, kun aikaamme oli jäljellä vielä 30 minuuttia, ja kiitteli kovasti ihanasta, vieraanvaraisesta ja aidosta persoonastani ja katosi rappukäytävän hämärään. Jäin miettimään, miten ankeissa ja rakkaudettomissa parisuhteissa ihmiset kituvatkaan vuodesta toiseen.
Laskin setelit lompakostani ja tunsin syyllisyyttä siitä, että olin taas satoja euroja rikkaampi vain siksi, että joku yksinäinen sielu tuolla jossain halusi tuntea tunnin ajan toisen ihmisen läheisyyden ja ihon. Uskomatonta.
torstai 14. huhtikuuta 2016
tiistai 12. huhtikuuta 2016
Tuhannen euron escort
Tuntuu todella kummalliselta, että kaappini pohjalla lojuu 1000 euroa ylimääräistä käteistä.
En yleensä jaksa vaivautua laskemaan seteleitä, vaan käytän niitä hetken mielijohteesta miten sattuu ja yritän vain pitää huolta, ettei rahakätköni missään välissä pääse kokonaan loppumaan.
Oli jotenkin todella positiivinen yllätys nähdä, että mulla oli reilusti yli tonni siitäkin huolimatta, että olen ostanut uusia kenkiä, kodinkoneita ja sisustustavaroita sen ihmeemmin ajattelematta. Ruokakaupasta mukaan on tarttunut jättikatkarapuja, saaristolaislimppua ja pensasmustikoita. Ruokavalio meni samantien uuteen uskoon, kun kaupassa ei enää tarvinnut tuijottaa kilohintoja.
Kun työharjoitteluni loppuu huhtikuun lopussa, pystyn tekemään duunia entistäkin enemmän ja ottamaan asiakkaita vastaan myös aamupäivisin. Veikkaan, että ehdin ottamaan hampaidenvalkaisun ja ostamaan täydellisen parvekekaluston ennen kuin lähden Eurooppaan lomailemaan. Rahasta ei tule olemaan puutetta, joten lomailen viiden tähden allashotelleissa mieluummin kuin ränsistyneissä motelleissa. Junailu saa luvan vaihtua lentomatkojen vaivattomuuteen. Tienaan kuitenkin silmänräpäyksessä yhden lentolipun hinnan.
Tänään otin vastaan erään mun vakkareista, joka tuttuun tapaansa maksoi kiltisti sievoisen summan seteleitä ja sen lisäksi toi mulle ystävällisesti kookosöljyä kaupasta, kun omani oli päässyt loppumaan aikaisemmin sillä viikolla. Sitten hän hieroi mun kipeitä takareisiä ja selkää pehmeästi yli puoli tuntia. Mä kehräsin kuin kissa. Ja ihmettelin hiljaa pääni sisällä, miksi helvetissä tienaan satoja euroja siitä, että mua hierotaan? Munhan tässä ois pitänyt seteleitä heitellä jollekin niin mahtavasta käsittelystä!
Tottakai tapaaminen päättyi seksiin, kuten aina, mutta jalkajumeista ei ole enää tietoakaan.
Ihan hyvä päivä tänään siis. Mitäs sinne kuuluu?
En yleensä jaksa vaivautua laskemaan seteleitä, vaan käytän niitä hetken mielijohteesta miten sattuu ja yritän vain pitää huolta, ettei rahakätköni missään välissä pääse kokonaan loppumaan.
Oli jotenkin todella positiivinen yllätys nähdä, että mulla oli reilusti yli tonni siitäkin huolimatta, että olen ostanut uusia kenkiä, kodinkoneita ja sisustustavaroita sen ihmeemmin ajattelematta. Ruokakaupasta mukaan on tarttunut jättikatkarapuja, saaristolaislimppua ja pensasmustikoita. Ruokavalio meni samantien uuteen uskoon, kun kaupassa ei enää tarvinnut tuijottaa kilohintoja.
Kun työharjoitteluni loppuu huhtikuun lopussa, pystyn tekemään duunia entistäkin enemmän ja ottamaan asiakkaita vastaan myös aamupäivisin. Veikkaan, että ehdin ottamaan hampaidenvalkaisun ja ostamaan täydellisen parvekekaluston ennen kuin lähden Eurooppaan lomailemaan. Rahasta ei tule olemaan puutetta, joten lomailen viiden tähden allashotelleissa mieluummin kuin ränsistyneissä motelleissa. Junailu saa luvan vaihtua lentomatkojen vaivattomuuteen. Tienaan kuitenkin silmänräpäyksessä yhden lentolipun hinnan.
Tänään otin vastaan erään mun vakkareista, joka tuttuun tapaansa maksoi kiltisti sievoisen summan seteleitä ja sen lisäksi toi mulle ystävällisesti kookosöljyä kaupasta, kun omani oli päässyt loppumaan aikaisemmin sillä viikolla. Sitten hän hieroi mun kipeitä takareisiä ja selkää pehmeästi yli puoli tuntia. Mä kehräsin kuin kissa. Ja ihmettelin hiljaa pääni sisällä, miksi helvetissä tienaan satoja euroja siitä, että mua hierotaan? Munhan tässä ois pitänyt seteleitä heitellä jollekin niin mahtavasta käsittelystä!
Tottakai tapaaminen päättyi seksiin, kuten aina, mutta jalkajumeista ei ole enää tietoakaan.
Ihan hyvä päivä tänään siis. Mitäs sinne kuuluu?
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
Kun "ei" ei riitä - osa 2
Kirjoitin jo aikaisemmin pienen pätkän Jarpesta, joka kävi hyvin intensiivistä yksinpuhelua mun sähköpostissa.
Jarppe on ilmeisen pettynyt siihen, että en ole vaivautunut vastaamaan hänen viesteihinsä, mutta sitkeä mies ei luovuta, koska eihän Suomikaan koskaan antanut sodissa periksi venäjälle.
Jännityksellä seuraamme, kuinka monta vuotta Jarppe jaksaa koettaa päästä "panolle" kanssani.
Jarppe: Olisko huomenna mahku panolle
Jarppe: Niin otatko vastaan...olis tässä joutavaa aikaa poiketa??
Jarppe: Pääseekö sulle panolle
Jarppe: Voikko vastata.plees
Jarppe: Pistä os. Tai luurimem numero
Jarppe: Voikko vastata onnaako poiketa????
Jarppe: Olisin pian X-kaupunginosassa...jos pikaisesti?
Jarppe: Voisko nyt
Jarppe: Eikö huomenna vois nähdä,sovittiin jo kerran tapaaminen mutta teit oharit
Jarppe: Huomenta,ajelen aamusta ohitsesi...voisko pikasesti poiketa?
Jarppe: Et kovin helposti ole tavoitettavissa.....Olisko alkuviikosta mahku poiketa???
Jarppe on ilmeisen pettynyt siihen, että en ole vaivautunut vastaamaan hänen viesteihinsä, mutta sitkeä mies ei luovuta, koska eihän Suomikaan koskaan antanut sodissa periksi venäjälle.
Jännityksellä seuraamme, kuinka monta vuotta Jarppe jaksaa koettaa päästä "panolle" kanssani.
Jarppe: Olisko huomenna mahku panolle
Jarppe: Niin otatko vastaan...olis tässä joutavaa aikaa poiketa??
Jarppe: Pääseekö sulle panolle
Jarppe: Voikko vastata.plees
Jarppe: Pistä os. Tai luurimem numero
Jarppe: Voikko vastata onnaako poiketa????
Jarppe: No olisko tänään vapaata aikaa piipahtaa?
Jarppe: Olisin pian X-kaupunginosassa...jos pikaisesti?
Jarppe: Voisko nyt
Jarppe: Olisin nyt X-kaupunginosassa,voisko pikapanoilla poiketa nyt?
Jarppe: Eikö huomenna vois nähdä,sovittiin jo kerran tapaaminen mutta teit oharit
Jarppe: Huomenta,ajelen aamusta ohitsesi...voisko pikasesti poiketa?
Jarppe: Et kovin helposti ole tavoitettavissa.....Olisko alkuviikosta mahku poiketa???
lauantai 9. huhtikuuta 2016
Tummia ajatuksia
Join eilen pullollisen skumppaa, kalliita siidereitä ja laitoin musiikin kovalle.
Käytin taskuni pohjalla likaisena lojuvat setelit ja ostin uudet sohvatyynyt, kalliita juustoja ja ystäville kaljaa. Tarjosin illan juomat ja ruoat.
Aamulla ajoin verkkokauppaan ja ostin aivan saatanan hienon uuden tehosekoittimen. Asetin mustan, järkälemäisen kapistuksen pöydälle ja sen kita ammotti valmiina syömään koko maailman. Haaveilin, miten työntäisin eilisen George Clooney -raiskaripaskiaisen peniksen sen sisään.
Kuuluisi metallinen kalahdus ja huuto.
On jotenkin synkkä olo. Pää on täynnä tummia ajatuksia.
Vaeltelin tylsyyteeni kaupoissa taskut täynnä seteleitä.
Tavarat, joista olisin ennen antanut vaikka toisen käteni, vaikuttivat nyt merkityksettömiltä nököttäessään siisteissä riveissä kaupan hyllyköillä.
Ja koko päivän tunsin miehen kipeät kädet kaulallani.
Hyi helvetti, että on paha olla.
Käytin taskuni pohjalla likaisena lojuvat setelit ja ostin uudet sohvatyynyt, kalliita juustoja ja ystäville kaljaa. Tarjosin illan juomat ja ruoat.
Aamulla ajoin verkkokauppaan ja ostin aivan saatanan hienon uuden tehosekoittimen. Asetin mustan, järkälemäisen kapistuksen pöydälle ja sen kita ammotti valmiina syömään koko maailman. Haaveilin, miten työntäisin eilisen George Clooney -raiskaripaskiaisen peniksen sen sisään.
Kuuluisi metallinen kalahdus ja huuto.
On jotenkin synkkä olo. Pää on täynnä tummia ajatuksia.
Vaeltelin tylsyyteeni kaupoissa taskut täynnä seteleitä.
Tavarat, joista olisin ennen antanut vaikka toisen käteni, vaikuttivat nyt merkityksettömiltä nököttäessään siisteissä riveissä kaupan hyllyköillä.
Ja koko päivän tunsin miehen kipeät kädet kaulallani.
Hyi helvetti, että on paha olla.
perjantai 8. huhtikuuta 2016
Prostituutio ei ole lastenleikkiä
Olen ehkä sokerikuorruttanut prostituutiota vähän liikaa.
Tänään kerronkin siis ruman tarinan, joka tapahtui noin kaksikymmentä minuuttia sitten.
Tämä on ensimmäinen ikävä kokemukseni koko kuukautena ja se painaa harteilla kuin kivi. Kahdenkymmenen mukavan miehen joukkoon mahtui vain yksi sadistinen idiootti, joka onnistui pilaamaan työn hyvän esimaun aivan totaalisesti.
Olimme sopineet hyvin vähäsanaisesti, mutta asiallisesti tapaamisen noin 40-vuotian miehen kanssa. Hän tuli kotiini näyttäen äärimmäisen vetävältä, hehkuen eräänlaista George Clooneymaista karismaa, mutta jo ensisuudelman aikana halusin parahtaa pelosta. Miehellä oli aivan kamalat, voimakkaat ja alistavat otteet, suudelma söi koko pääni, märkä, terävä kieli hamusi huulista korvaan asti ja hampaat pureutuivat kipeästi kiinni kaulaan. Olo oli limainen ja pahoinvoiva.
Mies oli pyytänyt tunnin. Hän maksoi etukäteen ja riisui minut nopeasti. En muista tunnista juurikaan mitään, se meni sumussa, en muista mitä olen tehnyt. Muistan vain että mua pelotti ja sattui, kun hän puristi mustelmat olkapäihini paksuilla sormillaan. Yritin vaivalloisesti ähkiä vakuuttavasti ja toivoin kellon viisareiden juoksevan salamannopeudella tunnin eteenpäin.
Uskomatonta miten ruma olento olikaan sen komean ulkokuoren takana.
Täydellinen sänki, kiiltävä, huolellisesti laitettu tukka, karismaattinen ääni, hymy, pukeutuminen ja ruskettunut vatsalihaksilla varustettu vartalo muuttui silmieni edessä äkkiä pelkäksi likaiseksi massaksi, joka ympäröi mua kaikkialta ja oli pelkkää kipua.
Mies ei kysynyt lupaa käydessään sormin läpi kehoni jokaista paikkaa. Hän ei kysynyt mitään. Hän teki mitä halusi. Sanoin montakin kertaa, että hänen otteensa ovat liian kovat, mutta hän hölläsi niitä vain sekunniksi, ja tuntui puristavan sitten kahta kauheammin.
Kun mies viimein saavutti kliimaksinsa ja meni pesulle, huohotin peilin edessä.
Kirjoitin hänen nimensä ylös pieneen vihkoon, jossa pidän yllä työhöni liittyviä tietoja, ja raapustin sen viereen tikkukirjaimin: ÄLÄ TAPAA IKINÄ. Alleviivasin sen viisi kertaa kädet täristen.
Kun mies kätteli minua tyytyväisenä ja lähti, menin parvekkeelle tupakalle.
Sisään tultuani soitin välittömästi yhdelle parhaimmista ystävistäni. Pyysin häntä kylään.
Päätin, että ostaisin kaupasta kalliin pullon hyvää kuohuviiniä ja sen kylkeen juustoja ja kaviaaria. Ehkä myös jonkun hyvän hajuveden ja kalliin luomivärisetin. Käyttäisin joka ikisen euron, sillä ne olivat liian likaisia mun lompakkoon.
Peruin toisen keikan, jonka olin sopinut sille illalle, jotta voisin nuolla haavani kuntoon.
Tuntuu vaan niin pahalta.
Tänään kerronkin siis ruman tarinan, joka tapahtui noin kaksikymmentä minuuttia sitten.
Tämä on ensimmäinen ikävä kokemukseni koko kuukautena ja se painaa harteilla kuin kivi. Kahdenkymmenen mukavan miehen joukkoon mahtui vain yksi sadistinen idiootti, joka onnistui pilaamaan työn hyvän esimaun aivan totaalisesti.
Olimme sopineet hyvin vähäsanaisesti, mutta asiallisesti tapaamisen noin 40-vuotian miehen kanssa. Hän tuli kotiini näyttäen äärimmäisen vetävältä, hehkuen eräänlaista George Clooneymaista karismaa, mutta jo ensisuudelman aikana halusin parahtaa pelosta. Miehellä oli aivan kamalat, voimakkaat ja alistavat otteet, suudelma söi koko pääni, märkä, terävä kieli hamusi huulista korvaan asti ja hampaat pureutuivat kipeästi kiinni kaulaan. Olo oli limainen ja pahoinvoiva.
Mies oli pyytänyt tunnin. Hän maksoi etukäteen ja riisui minut nopeasti. En muista tunnista juurikaan mitään, se meni sumussa, en muista mitä olen tehnyt. Muistan vain että mua pelotti ja sattui, kun hän puristi mustelmat olkapäihini paksuilla sormillaan. Yritin vaivalloisesti ähkiä vakuuttavasti ja toivoin kellon viisareiden juoksevan salamannopeudella tunnin eteenpäin.
Uskomatonta miten ruma olento olikaan sen komean ulkokuoren takana.
Täydellinen sänki, kiiltävä, huolellisesti laitettu tukka, karismaattinen ääni, hymy, pukeutuminen ja ruskettunut vatsalihaksilla varustettu vartalo muuttui silmieni edessä äkkiä pelkäksi likaiseksi massaksi, joka ympäröi mua kaikkialta ja oli pelkkää kipua.
Mies ei kysynyt lupaa käydessään sormin läpi kehoni jokaista paikkaa. Hän ei kysynyt mitään. Hän teki mitä halusi. Sanoin montakin kertaa, että hänen otteensa ovat liian kovat, mutta hän hölläsi niitä vain sekunniksi, ja tuntui puristavan sitten kahta kauheammin.
Kun mies viimein saavutti kliimaksinsa ja meni pesulle, huohotin peilin edessä.
Kirjoitin hänen nimensä ylös pieneen vihkoon, jossa pidän yllä työhöni liittyviä tietoja, ja raapustin sen viereen tikkukirjaimin: ÄLÄ TAPAA IKINÄ. Alleviivasin sen viisi kertaa kädet täristen.
Kun mies kätteli minua tyytyväisenä ja lähti, menin parvekkeelle tupakalle.
Sisään tultuani soitin välittömästi yhdelle parhaimmista ystävistäni. Pyysin häntä kylään.
Päätin, että ostaisin kaupasta kalliin pullon hyvää kuohuviiniä ja sen kylkeen juustoja ja kaviaaria. Ehkä myös jonkun hyvän hajuveden ja kalliin luomivärisetin. Käyttäisin joka ikisen euron, sillä ne olivat liian likaisia mun lompakkoon.
Peruin toisen keikan, jonka olin sopinut sille illalle, jotta voisin nuolla haavani kuntoon.
Tuntuu vaan niin pahalta.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2016
Ilotyttö on oman elämänsä sihteeri
Voi huokaus.
Tulin juuri neljän päivän lomalta ja sähköpostissa odotti 104 lukematonta viestiä.
Haukottelin, hieraisin ohimoitani ja keitin kupillisen teetä.
Vittu mikä työmaa edessä.
Ensimmäisenä pitää eliminoida kaikki sellaiset viestit, joissa potentiaaliset asiakkaat ovat väärinymmärtäneet ympäripyöreän viestini ja luulleet, että etsin jotain helvetin poikaystävää.
"Täällä, 30-vuotias mukava ja normaalin näköinen Matti-Teppo Pohjanmaalta, joka haluaisi viedä sinut syömään lörtsyjä!"
"Heippa, oon ujo, finninaamainen lukiolaispoika, joka etsii elämänsä rakkautta..."
Seuraavaksi mun pitää heitellä roskakoriin kaikki ne huonosti muotoillut ja ahdistavat sähköpostiviestit, joissa ei ole juurikaan informaatiota tai välttämättä järkeäkään. Yleensä myös yhdyssanavirheillä ja huonolla kirjoitustaidolla lähetetyt sähköpostiviestit pääsevät välittömästi roskikseen.
"Etsin kuumaa sexiä ja haluan nuolla kiimaista teini pinppaa textaa mulle T: Tuhma Setä."
"Moi haluan panna sua minun valtavalla jätti peniksellä. Mihin tuun?"
"Otatko paljasta?"
Sitten karsin pois kaikki yli 45-vuotiaat, koska heistä mulle tulee vain fyysisesti paha olo.
Lopulta lajittelen roskakoriin ne, jotka eivät millään tapaa esittele itseään, koska mä vaan jotenkin pelkään sitä ajatusta, että ovesta rynnii sisään joku 150-kiloinen 68-vuotias setämies, jolla on haiseva hengitys, kiiltävä kalju ja kolme ylimääräistä nänniä sekä häntä.
Parhaita sähköpostiviestejä ovat ne, jotka menevät suoraan asiaan kutakuinkin tälläisellä kaavalla:
"Hei, näin viestisi ja ajattelin ottaa yhteyttä. Olen X-ikäinen, X-painoinen ja siisti herrasmies vailla pientä seikkailua. Millaisia palveluja tarjoat ja millä ehdoilla?"
Kaiken tämän tuskallisen poistamisen jälkeen jäljelle jää kuitenkin vielä aika huikea määrä ihmisiä, joiden kanssa tapaamisen suunnittelua aletaan viemään eteenpäin nopeasti ja ytimmekkäästi, sovitaan aika ja paikka ja siinäpä se.
Mutta aikamoista työtä tämä esikarsinta.
Tulin juuri neljän päivän lomalta ja sähköpostissa odotti 104 lukematonta viestiä.
Haukottelin, hieraisin ohimoitani ja keitin kupillisen teetä.
Vittu mikä työmaa edessä.
Ensimmäisenä pitää eliminoida kaikki sellaiset viestit, joissa potentiaaliset asiakkaat ovat väärinymmärtäneet ympäripyöreän viestini ja luulleet, että etsin jotain helvetin poikaystävää.
"Täällä, 30-vuotias mukava ja normaalin näköinen Matti-Teppo Pohjanmaalta, joka haluaisi viedä sinut syömään lörtsyjä!"
"Heippa, oon ujo, finninaamainen lukiolaispoika, joka etsii elämänsä rakkautta..."
Seuraavaksi mun pitää heitellä roskakoriin kaikki ne huonosti muotoillut ja ahdistavat sähköpostiviestit, joissa ei ole juurikaan informaatiota tai välttämättä järkeäkään. Yleensä myös yhdyssanavirheillä ja huonolla kirjoitustaidolla lähetetyt sähköpostiviestit pääsevät välittömästi roskikseen.
"Etsin kuumaa sexiä ja haluan nuolla kiimaista teini pinppaa textaa mulle T: Tuhma Setä."
"Moi haluan panna sua minun valtavalla jätti peniksellä. Mihin tuun?"
"Otatko paljasta?"
Sitten karsin pois kaikki yli 45-vuotiaat, koska heistä mulle tulee vain fyysisesti paha olo.
Lopulta lajittelen roskakoriin ne, jotka eivät millään tapaa esittele itseään, koska mä vaan jotenkin pelkään sitä ajatusta, että ovesta rynnii sisään joku 150-kiloinen 68-vuotias setämies, jolla on haiseva hengitys, kiiltävä kalju ja kolme ylimääräistä nänniä sekä häntä.
Parhaita sähköpostiviestejä ovat ne, jotka menevät suoraan asiaan kutakuinkin tälläisellä kaavalla:
"Hei, näin viestisi ja ajattelin ottaa yhteyttä. Olen X-ikäinen, X-painoinen ja siisti herrasmies vailla pientä seikkailua. Millaisia palveluja tarjoat ja millä ehdoilla?"
Kaiken tämän tuskallisen poistamisen jälkeen jäljelle jää kuitenkin vielä aika huikea määrä ihmisiä, joiden kanssa tapaamisen suunnittelua aletaan viemään eteenpäin nopeasti ja ytimmekkäästi, sovitaan aika ja paikka ja siinäpä se.
Mutta aikamoista työtä tämä esikarsinta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)