Heippa!
On taas vierähtänyt ikuisuus siitä, kun viimeksi kirjoitin. Pidin yli kuukauden verran melkein absoluuttista työtaukoa, koska huoraaminen alkoi maistua puulta. Nyt olen kuitenkin taas kuvioissa, ja korkkasinkin uuden työpäiväni makealla 500 euron päiväsaldolla <3
Olen ottanut viimein käyttööni prepaid-puhelimen, jota on niin kovin kyselty, mistä syystä en enää pysty valikoimaan ottamiani asiakkaita iän perusteella. Tämä on siinä mielessä ikävää, että välttelen 50-kymppisiä ja sitä vanhempia miehiä kuin ruttoa, mutta puhelimen perusteella ikää on mahdotonta arvata. Hyviä puolia puhelimessa on se, että keikat saa sovittua nopeammin ja näppärämmin ja kyselyitä tulee paljon enemmän.
Mutta, palataan takaisin vanhuksiin. Mulla on ollut kahdesti noin 50-vuotias asiakas, molemmat olivat eri henkilöitä, mutta vähintäänkin yhtä ällöttäviä, kovakouraisia koskettajia, jotka inttivät jatkuvasti vastaan: "no kyllä sä nyt voit paljasta ottaa", "tarviiko sitä kumia muka?", "voidaanhan me vielä jatkaa, ei sulla nyt noin kiire voi olla?", "ens kerralla sitten -50% alennus vakkarille, eikö niin? heh heh heh"
Olen joka kerta laskenut euroja ja minuutteja päässäni ja toivonut, että aika kiitäisi salamannopeasti ja miettinyt kaikkea sitä kivaa, mitä voin ostaa sitten, kun se hetkellinen kärsimys on ohi. Jokaiseen idioottiin kysymykseen olen vastannut tylysti ja ehdottomasti. En todellakaan ota mitään paljasta suuhun, saati minnekään muualle, enkä tarjoa yhtään ylimääräistä, ilmaista minuuttia kenellekään. Ja ei, en myöskään anna vakkareille alennuksia, hinta on aina vakio.
Tänään vastaan ottamani vanha asiakas oli niin luotaantyöntävä, että olisin halunnut viheltää pelin poikki jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen. Imin ahdistuneena hyvin pientä, keitetyn makaronin kaltaista löysää penistä posket lommolla. Ja sitten mies nousi kömpelösti päälleni ja pani(?) mua kymmenen minuuttia tuskallisesti huohottaen ja ähkien. Pelkäsin, että ukko saa sydänkohtauksen päälleni ja kuolee. Ja kysymysmerkki tuossa yläpuolella viittaa siihen, että en tosiaan tiedä kävikö se pieni, pehmeä katkarapu edes sisälläni... :D Mies tosiaan kehtasi kinuta vielä lisäminuutteja, alennuksia ja ties mitä. Meni hermot. Tallensin ukon numeron puhelimeen, jotta en koskaan vahingossakaan vastaisi hänelle uudestaan.
Nyt olo on aika ällöttävä, mutta toisaalta tyytyväinen, sillä pieni tyhjäksi kaluttu peltirasiani on taas täyttynyt seteleillä, eikä mun enää tarvitse laskea ahdistuneena kolikoita, kun käyn ostamassa kaupasta kahvia. Onhan tällä työllä tietysti varjopuolensa, mutta pidän siitä silti enemmän kuin McDonaldsin kassalla työskentelystä tai hotellihuoneiden siivoamisesta. Tänäänkin viiden asiakkaan joukkoon mahtui yksi inhottava, kyllä sen verran aina kestää.
Jotenkin tässä työssä myös oppii lopulta kylmettämään sydämensä niin, että inhottavat asiakkaatkaan eivät tunnu yhtään missään, kukaan ei ole loppujen lopuksi liian vanha, ruma tai lihava, vaan pystyt kujerrellen ja pikkutyttömäisesti hymyillen ottamaan vastaan kenet tahansa, vaikka mieli huutaisi jossain pääkopan perällä YÄK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti