keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Kun "ei" ei riitä.

Olin tänään opiskelemassa kirjastossa. Sen jälkeen kävin salilla. Olin poissa sähköpostin äärestä ehkä muutaman tunnin. Sinä aikana Jarpella* oli tosi kova hätä.
*Tilanne ja viestit aitoja, Jarpen nimi tekaistu.
 

Jarppe: Ajelen hetkenpäästä ohi....sattuisko nyt oleen aikaa???

Jarppe: Voikko tarkentaa missä majailet?

Jarppe: Niin....???

Jarppe: Katositko??

Jarppe: Odottelen osoitetta mihin tulla!

Jarppe: Onnaako tänään???

Jarppe: Voikko vastata???

Nelli Naapurintyttö: Vastaamattomuus viittaa siihen, että mulla on kiire, joten vastaus on EI. Saa käyttää maalaisjärkeä.

Jarppe: Koska onnais varttin pikanen?
 
Jarppe: Onnaako huomenna aamusta?? 7-> ???
 
Jarppe: Pääseekö sulle panolle???


... Mitä tähän nyt pitäisi sanoa?

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Älä kuuntele kukkahattutätejä

Tiedättekö ne sydäntäriipivät tarinat ilotyttörassukoista, jotka pakon edessä joutuvat tekemään tätä kaikkein syntisintä ammattia? Tiedättekö ne tarinat, joissa se viaton naapurintyttö-itkupilli rääkyy suihkussa kolmatta tuntia putkeen, hankaten ihonsa jokaista senttiä pesuaineella, jotta tuntisi itsensä taas puhtaaksi?

Spoiler allert! Ne ovat paskaa.

Prostituution mustamaalaaminen on kateellisten kukkahattutätien peloittelupuhetta. Puhun tässä asiayhteydessä vain vapaaehtoisesta seksikaupasta, enkä mistään suurista bordelleista, joihin tyttöjä kidnapataan kaduilta (se nyt luonnollisesti on väärin). Pidetään ne kiinnostuskiikarit siis ihan tässä vapaaehtoisessä toiminnassa.

Murretaanko yhdessä kädestä pitäen muutamia myyttejä? 
1) Ensimmäinen myytti on se, että työtä tehdään aina pakosta ja se on kamalaa.  
No, toki työ voi olla kamalaakin, jos suostut omaa idioottimaisuuttasi asioihin, joita et halua tehdä. Itse otan vastaan vain fiksuja asiakkaita ja teen vain sellaisia asioita, jotka koen itsekin mukavina.  

2)  Kaikki asiakkaat ovat ilkeitä sovinistisikoja, jotka eivät osaa kohdella naista nätisti. 
Nääh, taas väärin. Kaikki asiakkaani ovat olleet kilttejä, lempeitä ja kohteliaita suomalaisia herrasmiehiä, joita kiinnostaa mun mielihyväni melkein enemmän kuin heidän omansa. Miehet kysyvät lähes kaikkeen aina lupaa ennen kuin tekevät mitään: "Saako rinnoillesi laueta?" "Voiko sinua koskea pakaraan?"

3) Kaikki asiakkaat ovat rumia, lihavia tai muuten ällöttäviä, eivätkä saa seksiä siksi muualta.
Juu ja ei. Olen ehtinyt kohtaamaan lyhyessä ajassa monenlaista miehiä. En kiellä sitä, etteikö joukkoon olisi mahtunut muutama löysänahkainen harmaatukka tai ylipainoinenkin herrasmies, mutta suurimmaksi osaksi asiakkaat ovat normaaleja, silmää miellyttäviä 30-40-vuotiaita perusjanipettereitä. Mukaan on mahtunut myös muutama mielettömän komea, tiukoilla vatsalihaksilla varustettu uros.
Iso osa miehistä on rikkaita uraohjuksia, joilla ei ole aikaa tai mielenkiintoa metsästää pillua kapakoista, vaikka se ei heille vaikeuksia tuottaisikaan. Jotkut eivät hyvästä ulkonäöstään huolimatta enää kelpaa kotona vaimoilleen, joten he hakevat tyydytystä muualta.


3) Huoraamisesta tulee likainen olo :'( 
Mene suihkuun. End of story. 

Mitä muita myyttejä teille tulee mieleen?

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Mistä kaikki alkoi...


                             Tuhannen dollarin tyttö



Haluaisin, että tarinani alkaisi jotenkin mielenkiintoisemmin. Haluaisin, että sillä olisi koskettava alku ja riipivä loppu, mutta en oikeastaan ole niin sentimentaalinen ihminen.

Tämä tarina ei ala siitä, että olisin jotenkin raukka, ja että mun olisi pakko myydä pillua että selviäisin tässä julmassa yhteiskunnassa, vaan siitä, että eräs päivä minä vain avasin oveni miehelle, jolla oli musta nahkatakki ja taskussaan tukollinen punaisia seteleitä.

Tarina alkaa niinkin simppelisti, hetkellisestä hulluudesta.

Ensimmäisenä työpäivänäni tapasin kaksi asiakasta. Sovin treffit samalle päivälle, vastattuani ensin neljäänkymmeneen sähköpostiviestiin.

Avasin kotini oven niin ikään rohkeasti näille tuntemattomille miehille. Heillä oli yllättävän ystävälliset silmät ja huoleton, liki arkinen asenne tapaamiseen. Opin hyvin äkkiä omaksumaan tuon saman huolettomuuden, koska itseasiassa itsensä myymisessä on kyse paljon pienemmästä ja arkisemmasta asiasta kuin mitä se paasaava kukkahattutätijoukko teille yrittää väittää.

Ensimmäinen mies saapui alkuillasta. Hän lämmitteli pitkään, suuteli pehmeästi, nai lyhyesti. Hän oli valmis kahdessakymmenessä minuutissa. Lauettuaan kondomiin mies puki tyytyväisenä päälleen ja katosi rappukäytävään.

Toinen mies saapui myöhään illasta. Hän sääti hetken tussuni kimpussa mitä ihmeellisimmissä asennoissa, kunnes heitti lastit naamalleni ja rupatteli viimeiset viisi minuuttia mukavia sängyn laidalla istuen.

Vuorokauden päästä tuijotin keittiön pöydälle kaatamaani setelikasaa epäuskoisin silmin. Tuntui melkein absurdilta, että olin kerännyt niin valtavan määrän käteistä niin lyhyessä ajassa ja vähällä työllä. Hypistelin satasia sormieni välissä ja hymyilin kuin hullu ajatellessani, mitä kaikkea voisin ostaa. En enää kituisi opiskelijabudjetin armottomassa askeettisuudessa.


Piilotin setelit peltirasiaan ja menin nukkumaan. Ei siinä sen kummempaa.