Niele se helvetin viagra!

Heippa!

On taas vierähtänyt ikuisuus siitä, kun viimeksi kirjoitin. Pidin yli kuukauden verran melkein absoluuttista työtaukoa, koska huoraaminen alkoi maistua puulta. Nyt olen kuitenkin taas kuvioissa, ja korkkasinkin uuden työpäiväni makealla 500 euron päiväsaldolla <3

Olen ottanut viimein käyttööni prepaid-puhelimen, jota on niin kovin kyselty, mistä syystä en enää pysty valikoimaan ottamiani asiakkaita iän perusteella. Tämä on siinä mielessä ikävää, että välttelen 50-kymppisiä ja sitä vanhempia miehiä kuin ruttoa, mutta puhelimen perusteella ikää on mahdotonta arvata. Hyviä puolia puhelimessa on se, että keikat saa sovittua nopeammin ja näppärämmin ja kyselyitä tulee paljon enemmän.

Mutta, palataan takaisin vanhuksiin. Mulla on ollut kahdesti noin 50-vuotias asiakas, molemmat olivat eri henkilöitä, mutta vähintäänkin yhtä ällöttäviä, kovakouraisia koskettajia, jotka inttivät jatkuvasti vastaan: "no kyllä sä nyt voit paljasta ottaa", "tarviiko sitä kumia muka?", "voidaanhan me vielä jatkaa, ei sulla nyt noin kiire voi olla?", "ens kerralla sitten -50% alennus vakkarille, eikö niin? heh heh heh"

Olen joka kerta laskenut euroja ja minuutteja päässäni ja toivonut, että aika kiitäisi salamannopeasti ja miettinyt kaikkea sitä kivaa, mitä voin ostaa sitten, kun se hetkellinen kärsimys on ohi. Jokaiseen idioottiin kysymykseen olen vastannut tylysti ja ehdottomasti. En todellakaan ota mitään paljasta suuhun, saati minnekään muualle, enkä tarjoa yhtään ylimääräistä, ilmaista minuuttia kenellekään. Ja ei, en myöskään anna vakkareille alennuksia, hinta on aina vakio.

Tänään vastaan ottamani vanha asiakas oli niin luotaantyöntävä, että olisin halunnut viheltää pelin poikki jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen. Imin ahdistuneena hyvin pientä, keitetyn makaronin kaltaista löysää penistä posket lommolla. Ja sitten mies nousi kömpelösti päälleni ja pani(?) mua kymmenen minuuttia tuskallisesti huohottaen ja ähkien. Pelkäsin, että ukko saa sydänkohtauksen päälleni ja kuolee. Ja kysymysmerkki tuossa yläpuolella viittaa siihen, että en tosiaan tiedä kävikö se pieni, pehmeä katkarapu edes sisälläni... :D Mies tosiaan kehtasi kinuta vielä lisäminuutteja, alennuksia ja ties mitä. Meni hermot. Tallensin ukon numeron puhelimeen, jotta en koskaan vahingossakaan vastaisi hänelle uudestaan.

Nyt olo on aika ällöttävä, mutta toisaalta tyytyväinen, sillä pieni tyhjäksi kaluttu peltirasiani on taas täyttynyt seteleillä, eikä mun enää tarvitse laskea ahdistuneena kolikoita, kun käyn ostamassa kaupasta kahvia. Onhan tällä työllä tietysti varjopuolensa, mutta pidän siitä silti enemmän kuin McDonaldsin kassalla työskentelystä tai hotellihuoneiden siivoamisesta. Tänäänkin viiden asiakkaan joukkoon mahtui yksi inhottava, kyllä sen verran aina kestää.

Jotenkin tässä työssä myös oppii lopulta kylmettämään sydämensä niin, että inhottavat asiakkaatkaan eivät tunnu yhtään missään, kukaan ei ole loppujen lopuksi liian vanha, ruma tai lihava, vaan pystyt kujerrellen ja pikkutyttömäisesti hymyillen ottamaan vastaan kenet tahansa, vaikka mieli huutaisi jossain pääkopan perällä YÄK.

Voi, te viattomat tytöt

Mulla on ollut aivan helvetin hyvä viikko.

Laskin juuri viimeisen neljän päivän aikana kertyneen palkkani, enkä voinut estää itseäni hymyilemästä. Olen tienannut melkein 1300 euroa! Hah! Jos jatkaisin tähän malliin, mulla voisi olla kymppitonni kuun lopussa (mutta ehkä asetan realistiseksi tavoitteeksi mieluummin viisi tonnia, niin ei mene paikat ihan rikki :D) Ajatella, että tämä rahanippu kourassani on saman verran kuin joku onneton tienaa koko kuukaudessa. Se on oikeastaan saman verran, mitä minäkin saisin, jos tekisin "oikeita töitä". Onneksi en tee.

Laitan tässä kuussa tienaamani rahat säästöön lippaaseen ja vien ne pankkiin toukokuun lopussa Interrail-reissuani varten. 1300 eurolla voi elää jo aika leveästi viikon tai kaksi Keski-Euroopassa. Hauskaa! Siitä matkasta tulee varmasti aivan uskomaton kokemuksien ja seikkailujen tornado, joka ei yksinkertaisesti olisi ollut mahdollinen ilman tätä uutta hauskaa työtä!

Kävin tällä viikolla hesburgerissa syömässä soijatortillan. Katselin hieman säälivin silmin reipasta asiakaspalvelutyttöä, joka noukki ranskalaisia lattialta ja pyyhki ketsuppitahroja valkoisilta pöydiltä. Tuli omituinen olo. Aivan älytöntä, että tuo ahkera, kiva tyttö tuossa joutuu tekemään aivan saatanasti duunia, että saa maksettua edes vuokransa, ja minä haukottelen maireasti pehmeällä sängyllä, kallistan selkääni viettelevästi kuin kissa ja tienaan small talkista ja keimailevasta hymystä monta sataa tunnissa.

Maksan vuokrani kiltisti.
Ja sen jälkeen mietin mitä tekisin sillä ylimääräisellä tonnilla.
Kun samaan aikaan se hesburgerin asiakaspalvelutyttö laskee kotona kolikoita ja miettii, onko tänään varaa mennä ystävän kanssa ulos syömään, jotta joku muu kerrankin noukkisi se likaiset haarukat hänen edestään.

Universumi on todella outo.

Seksityö ja halut

Ennen kuin aloin myymään itseäni, oletin, että kyllästyisin seksiin heti, kun siitä tulisi työtä. Surkeana ajattelin, että ei olisi enää mitään järkeä yrittää metsästää hyvää sänkyseuraa, kun päällä ähkivistä miehistä tulisi väsyttävää pakkopullaa.

Vastoin oletuksieni, olen huomannut, että musta on tullut viimeisen kolmen kuukauden aikana kyltymätön kone. Vaikka suurinosa asiakkaistani ei ole kovinkaan vetävän näköisiä, nautin silti yleensä melkein jokaisesta tapaamisesta.

Aikaisemmin, ollessani pitkässä parisuhteessa, olin se kamala pihtaajatyttöystävä. Oman idioottipoikaystäväni naama ei kiinnostanut enää ollenkaan ja haarani avasin hyvin vastentahtoisesti.  Joo. Ihan totta. Minä, joka myyn nyt seksiä, olin silloin se, joka ei olisi kuollakseenkaan halunnut antaa.

Sinkkuelämä muutti tätä asennetta takaisin villimpään ja uteliaampaan suuntaan, mutta suurin muutos omille haluilleni on ehdottomasti ollut seksityö. Nyt kun on tottunut saamaan kovaa ja sykkivää kyrpää sisäänsä useasti päivässä, sitä ei voi saada tarpeeksi. Ystäväni ihmetteli, miten jaksan ottaa vastaan viisi asiakasta saman päivän aikana. Minä nauroin. Miksipä en?

En välttämättä saa minkäänlaista seksuaalista tyydytystä tapaamisistani asiakkaiden kanssa, mutta jotenkin se jatkuva seksi pitää halut jatkuvasti tapissa. Välillä turhauttaa, etten oikein jaksa seikkailla etsimään työn ulkopuolista seksiseuraa.

Kivempi kuitenkin haluta kuin olla haluamatta, kun molemmat ääripäät on nähnyt.

Hui, mikä hiljaisuus

On ollut aika hiljaista blogirintamalla, mutta syystäkin.
Laitoin hetkeksi työhommat taka-alalle ja keskityin painamaan loppuun kevään viimeiset opinnot. Olen elänyt törsäilemättä, mutta myös ihanan rennosti. Ei ole tarvinnut pitkään aikaan katsoa, onko tili miinuksella, ennen kuin on tehnyt jotain repäisevää hetken mielijohteesta. Olen elänyt, piru vie! Täysillä!

Tänään pääsin viimein työnteon makuun ja korkkasin perjantaini pienellä 500 euron bonuksella. Ei enää ahdista kurkata tuohon pieneen peltipurkkiin, jossa säilytän rahojani. Nyt se on taas täynnä. Olen tyytyväinen.

Toivon saavani viikonlopulle niin paljon keikkaa, että saisin ainakin tonnin säästöön. Kiikutan rahat ensimmäisen kerran tililleni, interrail-reissuani varten. Samalla kun kirjasin ylös keikkoja kalenteriini, kuuntelin puolikorvalla äidin hermostunutta puhelua siitä, miksi kukaan lähtisi köyhänä opiskelijana tuhlaamaan viimeiset rahansa ulkomaille. Olin hiljaa. En oikein tiennyt mitä sanoa. "Äiti, tienaan päivässä kolme kertaa enemmän sinä", "Äiti, olen prostituoitu", "Äiti voitin tonnin lotossa!". Mikään ei oikein kuulostanut hyvältä, joten annoin hänen olettaa, että olen edesvastuuton tytär.

Miehet, jotka tulevat kertomaan tarinoita vaimoistaan

Jokainen seksityöläinen varmaan tietää ne miehet, jotka tulevat sisään eteiseen vähän kumarassa, kalliit nahkakengät jalassa, katseessa jotain viipyilevää ja arkaa.

Sellaiset miehet tulevat onnettomista parisuhteista. Kasvoilla tuikkivat lempeät, mutta yksinäiset silmät, kädet koskettavat hitaasti ja kiireettömästi, kuin iho olisi kaupan kalleinta posliinia.

Minun luonani kävi tänään sellainen, hieman yli neljäkymppinen herrasmies, joka maksoi 1,5 tunnin tapaamisesta. Sovimme hinnan hieman alakanttiin, sillä hän ilmoitti jo viestissään, haluavansa pääasiassa vain hieroa minua. Hellyin laskemaan hintatasoani muutaman kympin.

Mies tuli, siistissä sinisessä kauluspaidassaan, näytti vähän myyrältä paksujen silmälasiensa takana. Puhuimme eteisessä pitkään. Sitten siirryimme sänkyyn ja hän hieroi mua puoli tuntia. Tämän jälkeen hän halusi katsoa kun tyydytin itselleni orgasmin ja pyysi sitten käsihoitoa. Kesti vajaa viisi minuuttia ja mieheltä lensi lastit.

Tässä vaiheessa 1,5 tunnin ajastamme oli kulunut 45 minuuttia, josta itse olin tehnyt "töitä" ehkä kolme ja puoli minuuttia. Kysyin, mitä hän haluaisi tehdä seuraavaksi. Myyrämies näytti uniselta, kutsui minut kainaloonsa ja kertoi tarinoita sairaasta vaimostaan ja töistään, ulkomaanmatkoistaan ja yksinäisistä illoistaan kotona. Kuuntelin hiljaa.

Mies puki lopulta päälleen, kun aikaamme oli jäljellä vielä 30 minuuttia, ja kiitteli kovasti ihanasta, vieraanvaraisesta ja aidosta persoonastani ja katosi rappukäytävän hämärään. Jäin miettimään, miten ankeissa ja rakkaudettomissa parisuhteissa ihmiset kituvatkaan vuodesta toiseen.

Laskin setelit lompakostani ja tunsin syyllisyyttä siitä, että olin taas satoja euroja rikkaampi vain siksi, että joku yksinäinen sielu tuolla jossain halusi tuntea tunnin ajan toisen ihmisen läheisyyden ja ihon. Uskomatonta.

Tuhannen euron escort

Tuntuu todella kummalliselta, että kaappini pohjalla lojuu 1000 euroa ylimääräistä käteistä.

En yleensä jaksa vaivautua laskemaan seteleitä, vaan käytän niitä hetken mielijohteesta miten sattuu ja yritän vain pitää huolta, ettei rahakätköni missään välissä pääse kokonaan loppumaan. 

Oli jotenkin todella positiivinen yllätys nähdä, että mulla oli reilusti yli tonni siitäkin huolimatta, että olen ostanut uusia kenkiä, kodinkoneita ja sisustustavaroita sen ihmeemmin ajattelematta. Ruokakaupasta mukaan on tarttunut jättikatkarapuja, saaristolaislimppua ja pensasmustikoita. Ruokavalio meni samantien uuteen uskoon, kun kaupassa ei enää tarvinnut tuijottaa kilohintoja.

Kun työharjoitteluni loppuu huhtikuun lopussa, pystyn tekemään duunia entistäkin enemmän ja ottamaan asiakkaita vastaan myös aamupäivisin. Veikkaan, että ehdin ottamaan hampaidenvalkaisun ja ostamaan täydellisen parvekekaluston ennen kuin lähden Eurooppaan lomailemaan. Rahasta ei tule olemaan puutetta, joten lomailen viiden tähden allashotelleissa mieluummin kuin ränsistyneissä motelleissa. Junailu saa luvan vaihtua lentomatkojen vaivattomuuteen. Tienaan kuitenkin silmänräpäyksessä yhden lentolipun hinnan.

Tänään otin vastaan erään mun vakkareista, joka tuttuun tapaansa maksoi kiltisti sievoisen summan seteleitä ja sen lisäksi toi mulle ystävällisesti kookosöljyä kaupasta, kun omani oli päässyt loppumaan aikaisemmin sillä viikolla. Sitten hän hieroi mun kipeitä takareisiä ja selkää pehmeästi yli puoli tuntia. Mä kehräsin kuin kissa. Ja ihmettelin hiljaa pääni sisällä, miksi helvetissä tienaan satoja euroja siitä, että mua hierotaan? Munhan tässä ois pitänyt seteleitä heitellä jollekin niin mahtavasta käsittelystä!

Tottakai tapaaminen päättyi seksiin, kuten aina, mutta jalkajumeista ei ole enää tietoakaan.
Ihan hyvä päivä tänään siis. Mitäs sinne kuuluu?

Kun "ei" ei riitä - osa 2

 Kirjoitin jo aikaisemmin pienen pätkän Jarpesta, joka kävi hyvin intensiivistä yksinpuhelua mun sähköpostissa.

Jarppe on ilmeisen pettynyt siihen, että en ole vaivautunut vastaamaan hänen viesteihinsä, mutta sitkeä mies ei luovuta, koska eihän Suomikaan koskaan antanut sodissa periksi venäjälle.

Jännityksellä seuraamme, kuinka monta vuotta Jarppe jaksaa koettaa päästä "panolle" kanssani.


Jarppe: Olisko huomenna mahku panolle

Jarppe:  Niin otatko vastaan...olis tässä joutavaa aikaa poiketa??

Jarppe: Pääseekö sulle panolle

Jarppe: Voikko vastata.plees

Jarppe: Pistä os. Tai luurimem numero

Jarppe: Voikko vastata onnaako poiketa????

Jarppe: No olisko tänään vapaata aikaa piipahtaa?

Jarppe: Olisin pian X-kaupunginosassa...jos pikaisesti?

Jarppe: Voisko nyt

Jarppe: Olisin nyt X-kaupunginosassa,voisko pikapanoilla poiketa nyt?

Jarppe: Eikö huomenna vois nähdä,sovittiin jo kerran tapaaminen mutta teit oharit

Jarppe: Huomenta,ajelen aamusta ohitsesi...voisko pikasesti poiketa?

Jarppe: Et kovin helposti ole tavoitettavissa.....Olisko alkuviikosta mahku poiketa???